Pienen vuohen kokoisen, alitestosteronisella äänellä kimittävän yleistä sekoilua harrastavan Kevin Hartin ja snadin vuoren mittaisen, rantaleijonan fyysistä huipentumaa edustavan Dwayne "The Rock" Johnsonin yhdistäminen perinteiseen "bestiskytät" -bromancekaavaan kuulosti jo paperilla kullanarvoiselta idealta.

Assembly on Suomen ainoa herran vuodesta 1992 asti järjestetty tietokone-lani-demo-skene-aktiviteetti -tapahtuma, joka on kokoluokassaan Suomen suurin jättäen muut nördekokoukset ylivoimaiseen varjoonsa. Supervakavista peliturnauksista, kryptisistä demokompoista, "tää on tarjoukses, ni sit ostat tän ja saat ton, sikamagee tpaita kaupan päälle ota tosta ole hyvä" -tyylisistä laitevalmistajien standeista, hemaisevista Batteryn promotsirbuloista sekä muista napinrämpytysmestaruuksista muodostuva tapahtuma tuo yhteen nolifereitä Suomen joka kolkasta, niin oldskool-irkkaajia kuin 15 -kesäisiä limudiskonassikoita. 

Doom on aikojen alusta asti veteraanipelaajien silmissä kuvastanut sitä kaikkien nykyputkijuoksucodihermannipelien muinaista MS-DOS -aikaukauden esi-isää, joka tarjosi pelaajille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden purkaa raskaan paskaduuni-työpäivän tai oman palkintovaimon saadessa slaagin aiheuttamia massiivivitutuksia kuvitteellisiin pikselihirviöihin. Ensimmäisen persoonan toimintapelien maailmasta vieraantuneille normaali-ihmisille Doom herättää kuitenkin jonkinlaisia tuntemuksia kulttimaineensa ansiosta, jopa oman haaremini kotivosu väittää tuntevansa Doomin sekä hyvät naiset ja herrat, jopa pelanneen sitä vuonna 1995.

Prologi

Olipa kerran tavallinen suomalainen perusjätkä, Matti Meikäläinen, joka tykkäsi kovasta pelata tietokonetta.

Amerikkalainen, pääasiassa ammattitason kilpa-autoistuimia valmistava DXRacer on kuosittanut sinut mustankeltaisella 300 egeä maksavalla Formula -elitistipelituolilla, joka pakottaa aliravitun perseesi päästämään syvän huokaisun laskeutuessasi sen äidinrakkautta lähentelevään syleilyyn. Snobihintaisten saksalaisten hifikuulokkeiden silkillä pehmustetut korvaläpät saattavat korviisi kuin itse Hans Zimmerin miksaamana virheetöntä ääniraitaa, kun venäläisvalmisteinen Avtomat Kalašnikova sylkee luoteja jatkuvalla syötöllä kohti vastaantulevia ihmismassoja viattomien avunhuutojen raikuessa taustalla.

Oma henkilökohtainen pyhiinvaellukseni Warcraftin toisiinsa kietoutuneisiin monikulttuurisiin kansoihin sekä niiden kutomiin loputtoman hahmokirjon sisältäviin kohtaloverkkoihin alkoi Warcraft III -reaaliaikaisen stragiapelin myötä ja loppui World of Warcraft -massiiviroolipelin Mists of Pandaria -lisäosaan vuonna 2012. Blizzardin hautoma lempilapsi on viihdyttänyt fantasiahörhöjä poikkeuksellisen yksityiskohtaisella sekä tarkkaan harkitulla sisällöllä jo uskomattomat 22 tarinantäyteistä vuotta ja lukemattomien fanien larppaajahousut kosteina ylistämien pelien CGI -välianimaatioiden kautta tuo kultakaivos on vihdoin saatu kauan toivottuun elokuvamuotoon.