Onko lapsuudenhaaveenasi ollut aina uhanalaisten ja viattomien mielikuvituseläinten kunninahimoinen sekä loputon salametsästys, jossa keräät eksoottisia harvinaisuuksia omaan vastenmieliseen kokoelmaasi? Myöhemmin voit hyvällä omallatunnolla kerskailla muna pystyssä Maunulan ala-asteen pihalla miehisistä saavutuksistasi, jotka lopulta kompensoivat vain omaa epäatleettista olemustasi? Onko sinua aina kiehtonut, kuinka eri eläinlajit vaihtavat taivaalliseen hiippakuntaan vain ja ainoastaan luonnollisten kuolemien kautta, vaikka ihmiset yrittävät parhaansa mukaan niitä pelastaa karulta kohtalolta? Haluatko muutamalla napin painalluksella päästä astumaan julman ja säälimättömän nigerialaisen metsästäjän bambunarusta punottuihin sandaaleihin, joka riistää söpöt ja lutuiset elikot raa'asti elinympäristöstään, tunkee ne fysiikan lakeja uhaten pieneen muovipalloon ilman ravintoa? Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, Pokemon Go on peli juuri sinulle!

Paskojen mobiilipelien murskaaja?

Itse muunmuassa suosittuja Angry Birdsiä sekä Clash of Clansia testanneena voin rehellisestä sanoa, että mielestäni kaikki mobiilipelit ovat syystä tai toisesta aivan perseestä. Tästä syystä mikään mobiilipeli ei ole koskaan ansainnut oikeutta ajankäyttööni kiperissä arkielämän tilanteissa, kun töissä vituttaa tai akka motkottaa vieressä jostain turhanpäiväsestä asiasta, "huoh mikset sä tajuu et sä et VOI laittaa tollast kukkapöytäliinaa keittiöön jos vessas on pyyhe mis on kirahvi". Pokemon Go on valitettavasti valloittanut sydämeni suomalaisten bussimatkojen, missä ei vahingossakaan saa puhua muille tai istua viereen, jolloin lentää välittömästi niskaperseotteella seuraavaa Kehä 3:sen liikenteenohjauskylttiä päin ja Suomen harvinaisten kesäiltojen pelastajana, jotta ei tarvitse kärsiä katsoessaan kuvankaunista punertavaa taivaanrantaa, joutsenparven lentäessä majesteettisesti auringonlaskun valaisemaan horisonttiin.

Pelissä siis astutaan uuden intoa puhkuvan pokemonkouluttajan saappaisiin, jonka pelaaja saa nimetä ja kustomoida itse, joskin ulkomuotoon vaikuttavia säätömahdollisuuksia Pokemon Go tarjoaa harmillisen vähän. Ilman sitä kuuluistaa lämmintä kättä, pelaaja heitetään armotta keskelle virtuaalieläinten valloittamaa maailmaa, jossa vaihdetaan se "ranteet auki" -fiiliksellä masentavassa toimistoneliössä runkkaaminen, kauniissa luonnossa sokeana ympäröivälle maailmalle kirmaamiseen.

Uutena kasvona sinun täytyy viitostason saavutettuasi vannoa uskollisuutta yhdelle kolmesta Pokemonjoukkueesta: voit liittyä siniseen "Team Mystic" joukkueeseen, johon kaikki leffoista ulos jääneet wannabe-X-menit kuuluvat, punaiseen "Team Valor" joukkueeseen, jossa pukeudutaan itsetehtyihin keskiaikaisiin lakanavirityksiin sekä heilutaan metsässä vaahtomuovimiekkojen kanssa esittäen uljaita entisajan ritareita tai keltaiseen "Team Instinct" joukkueeseen, joka kuulostaa enemmän 15 -kesäisten kynäripeelojen "joo hei vähä tää on hyvä" keksimältä tiimiltä.

Pokemonia vähääkään tunteville pelin ultimaatti päämäärä ei tule yllätyksenä, tavoitteena on rasittavan mainoslauseen mukaan kerätä kaikki otukset omaan kokoelmaan, joka vaatii puhelimen ruudulla pelaajaa seuraavan kartan hypnoottista seuraamista välittämättä eteen tulevista lastenrattaista tai mummoista sekä Pokemonien salametsästysteollisuuden ylläpitämistä, kun ne kartalle ilmestyvät.

Pelin teknisistä innovaatiosta ensimmäisenä porkkanana mainittakoon Google Maps -sovelluksen ja puhelimen GPS -toiminnon yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa peli seuraa pelaajan liikkeitä käyttäen pohjana oikeaa karttaa sekä sovittaa päälle oman sarjakuvamaisen ulkoasunsa väreineen. Pokemonit ilmestyvät kartalle niille soveltuvissa ympäristöissä, kuten esimerkiksi vesityyppiä edustavat laahustavat veden äärellä, vaikka välillä tuntuu, että kerta toisensa jälkeen, kun korviin kajahtaa endorfiiniryöpyn aiheuttava ääni kun elukka on spotattu, niin se on taas se saatanan Weedle, joita tulee vastaan enemmän kuin kulttuurinrikastuttajia Itiksen Tallinnanaukiolla. Toinen koukku on AR (augmented reality) -teknologiaa käyttävä ominaisuus, joka mahdollistaa sen, että pikku monsut voidaan heijastaa puhelimen kameran avulla reaalimaailman "päälle", joka on omiaan syövyttämään aivolohkoon realistisen ajatuksen, että "kato äiti oon ihan oikee pokemonkouluttaja".

"ei vittu pakko saada kaikki pokemonit reppuun, ei saatana ihan pakko"

Rankan fyysisen alaraajojen jatkuvan uudelleensijoittelun jälkeen, kun se marsu vihdoin löytyy läheisestä puskasta ja hyppää ruudulle, on aika laittaa seriousmode päälle ja vangita elukka tylyn muovivankilan sisään, jossa ei ole ikkunoita. Ruudun alalaitaan ilmestyy tässä vaiheessa legendaarinen pokepallo, joka heivataan taktisella ulkokierteellä tai raa'alla voimalla suoraan päin kohdetta ja Pokemonista riippuen imaistaan onnistuneesti pallon sisään. Hikisen kamppailun jälkeen eliöä sullotaan pieneen reppuun muiden epäonnisten sekä kyynelehtivien eläinparkojen seuraan odottamaan sitä viimeistä ristiretkeä eli lajitoveria vastaan taistelua veriseen kuolemaan asti. Jotta juuri sinusta kuoriutuisi se Pokemonmaailman seuraava Matti Nykänen, on sinun todistettava poikkeukselliset skillzit valtaamalla Pokemonsaleja, eli gymejä.

Kirjoitushetkellä todennäköisesti jokainen sali on oman tai vihollisen joukkueen hallinnassa, mikä johtaa joko oman salin puolustukseen tai vihollisen salin valtaamiseen. Gladiaattoriareenalle astuessaan pelaaja valitsee ensimmäisen uhrieläimensä, josta alkaa miehisillä "hnnnnngghhh" äänitehosteilla varustettu ruudunrämpytyskisa, jossa otetaan vakavissaan mittaa ottelijoiden kyvystä painaa sormella ruutua sekä riittävän rämpytyksen päätteeksi voi omalla taisteluvälineellä suorittaa tehokkaamman Hadouksen -erikoishyökkäyksen, joka hyvällä tuurilla lähettää toisen elukan Marsin kiertoradalle.

Pääominaisuuksien lisäksi peliin sisältyy Pokestopit, joista saa viiden minuutin välein kasan tavaroita, kuten pokepalloja, pokemonmunia tai pokemonvieheitä. Kirsikkana kakun päällä kaikki pelin Pokestopit sekä salit löytyvät oikeista paikoista, eli esimerkiksi kassialmojen ja päiväalkkisten valloittama lähiräkälän terde vastaa pelissä Pokemonsalia.

Sosiaalista mediaa syövyttävä sohvaperunoiden pelastus

Hentaikeskuksen vinkuintiaanit ovat luoneet massahysteriaa lähentelevän terveydelle haitallisen videopeliaddiktion reseptin, joka käyttää samaa anaalisauruskaavaa, jota AAA -luokan massiivimoninpelit hyödyntävät eli pelissä edetään parempien varusteiden toivossa, tässä tapauksessa voimakkaampien Pokemonien. Nianticin kehittämä kultakaivos tuottaa tällä hetkellä nousevan auringon maan massikeisareille enemmän fyffeä kuin kaikki muut mobiilipelit yhteensä.

On vaikeaa olla huomaamatta millaisen kokoluokan ilmiöstä on kyse, kun Facebookit, Instagramit sekä muut NSA:n yhteisönhallintatyökalut työntävät jatkuvalla fucking syötöllä ulos Pokemon Go -memejä ja uutisia siitä, miten joku on kävellyt Pokemonin perässä suoraan sillalta alas tai motarin yli puuta päin. Ennen mobiilipelien vyöryä, jos kaupungilla sattui näkemään pullamössösukupolvesta koostuvan ihmismassan, kyseessä oli yleensä Kallion hipsteriyhdistyksen itsenäisyysmarssi, nykyään kun joka paikassa parveilee ihmisiä, jotka ovat hukassa kuin nainen, joka käyttää 15 minuuttia parhaan mopin valintaan lähimmässä Tokmannissa, voi heidät melko varmasti leimata paikallisalueen korkeatasoisiksi Pokemonmestareiksi.

Pokemon Go tuntuu herättävän jopa rahvaissa stadin revityimmissä bodareissa tai Tiksin Shellillä kalapuikkoja ylpeänä kasvattavissa Tiksi-Pettereissä sen alkukantaisen pikkupiltin, joka tahtoo heittää punavalkoista palloa kohti värikkäitä ja söpöjä otuksia. Ehkä tässä piileekin osa pelin viehätystä, koska kuka tahansa voi sitä pelata joutumatta Jeesuksen tuomittavaksi ja soppaan kun lisätään pelin tuomat pakolliset dallausreissut, joita voi käyttää kätevänä tekosyynä kun joku huomaa "ai ootte koirien kans lenkillä", "siis ei me muuten oltas, mutku pokemon".

Uutisvirtaa seuratessa onkin tullut ilmi, että pelin innoittamina moni muuten peloittavaa ulkomaailmaa karttava henkilö onkin harvinaisen Pokemonin innoittamana pistänyt rohkeasta jalkaa toisen eteen ja antautunut ulkoilman maagisille voimille. Yhteisöllisyys sekä sosiaalisuus ovat myös osa Pokemonhuuman kantavaa voimaa, jonka osoittaa esimerkiksi eilen järjestetty Pokemon Go -tapahtuma Kaisaniemen puistossa. Feissarimiittiin osallistui huikeat parisen tuhatta ihmistä, jossa kunnioitettavat Pokemonin kendomestarit ujostellen tutustuivat toisiinsa.

Massihimossa keskeneräisenä julkaistu räpellys

Arvoisa allekirjoitettu on jo luokan 9 Pokemonmestari, kiivaiden myllytysten ja verenvuodatuksen kovettama veteraanisoturi, joka tunnetaan Länsimäessä lisänimellä "pokekiller88". Viikon ankaran Pokemon -kuurin jälkeen harmikseen huomannut, ettei peli tarjoa tarpeeksi haastavaa sisältöä moninpelien veteraaniharrastajille, jopa viattomille kasuaalipelaajille paska maistuu suussa muutaman viikon alkuöverien jälkeen. Vanha tuttu uutudenviehätys katosi omalla kohdallani yllättävän nopeasti, varsinkin kun se vitun Caterpie tulee kahdennentoista kerran peräkkäin, saatanan vihree dildo jätä mut rauhaan!

Pelattavuudesta puuttuu myös tällä hetkellä kokonaan syvyys, vaihtelevuus ja minkäänlainen taktikointi, kun alunperin mainostetiin esimerkiksi Pokemonien lajityyppien vastakohtia taisteluissa, eli vesi vastaan tuli. Käytännössä sillä ei ole paskankaan väliä, kunhan Pokemonin taistelupisteet ovat korkeammalla, niin on helppo viedä tuitui -silmillä koristeltu lutuisesti heiluva pikku Poliwag hännästä raahaten saunan taakse ja vetää pleksiin kuin kotiryssää Suomi -baarissa.

Taisteluissa pelaajalle tarjottu väistöliike, jossa sormea liikutetaan vasemmalle tai oikealle näin väistäen tulevia plasmatorpedoja, ei riitä kantamaan pelattavuutta tyydyttävälle tasolle. Sosiaalista puolta painottava Niantic olisi voinut hätäpäissään sisällyttää esimerkiksi ystävälistan, joka mahdollistaisi parhaiden kaverusten välisen slaikkarinvertailukisan Pokemonkokoelmien naamioimana. Jos sen oman gheton sisäinen kikulimestaruus ei riitä pönkittämään huonoa itsetuntoa, niin Suomen sisäiset rankingit tai tulostaulukot voisivat tarjota äänenmurroksen kanssa kamppailevalle galtsuteinille sen Pokemon-nirvanaan johtavan tyydytyksen. Tällä hetkellä vitutuslistan kärkeen hyppää kuitenkin tekniset ongelmat, eli sovellus on joiltain osin rikki, jonka osoittavat jatkuvat servereiden kaatumiset ja pelin lukuisat bugit, joka pakottaa käyttäjän käynnistämään pelin kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Uberhcfanit varmasti jaksavat David Guetta -pärinäjumputus nappikuulokkeista pauhaten spurttailla siksakkia lähiöskutsissa jahdaten sitä Legendary -tason Pokemonia huutaen "virginity, I choose you". Kirjoitushetkellä julkaistun sovellusversion aikana meille muille naama menee helposti norsun vitulle, kun meren toisella puolella riisisedät eivät saa sovellusta toimimaan ja räkättävät lueskellessaan Suomi24 -foorumien karvanoppaelvisten nillittäessä kauan kaivatuista ominaisuuksista. Japskisankarien resepti ennenäkemättömään mobiilikokemukseen on oikea, mutta kompastuu hyvän idean siivillä ratsastavaan laiskaan toteutukseen.

Puuttuvien ominaisuuksien implementointi, toimivuuden parantaminen, sisällön laajentaminen sekä lisääminen estävät osittain mullistavan sovelluksen nousemista täydellisyyteen, mutta siitä huolimatta se toimii toivonpilkahduksena mobiilipelien itseääntoistavassa tarjonnassa. Sellaisenaan kevyenä ajanvietteenä Suomen sosiaalisesti rajoittuneessa arkielämässä se toimii ajoittain ja onnistuu viemään ajatukset pois sporamatkan päässä odottavasta oravanpyörästä.


Kevennyksenä vielä Pokemon Go parisuhteessa:

Vaimo: "Kato Keijo mul on pokemon, kato Keijo, kato Keijo ku sain tän pokemonin kii, katoppa Keijo ku mä sain sen, Keijo kato, kato Keijo, Keijo mikset sä kato ku mä otin sen kiinni, katon nyt Keijo kato."

Keijo:  "Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä, että sait viidennenkymmennenkahdeksannen kerran sen saman paskahousun."