Rise and Play

Oma henkilökohtainen pyhiinvaellukseni Warcraftin toisiinsa kietoutuneisiin monikulttuurisiin kansoihin sekä niiden kutomiin loputtoman hahmokirjon sisältäviin kohtaloverkkoihin alkoi Warcraft III -reaaliaikaisen stragiapelin myötä ja loppui World of Warcraft -massiiviroolipelin Mists of Pandaria -lisäosaan vuonna 2012. Blizzardin hautoma lempilapsi on viihdyttänyt fantasiahörhöjä poikkeuksellisen yksityiskohtaisella sekä tarkkaan harkitulla sisällöllä jo uskomattomat 22 tarinantäyteistä vuotta ja lukemattomien fanien larppaajahousut kosteina ylistämien pelien CGI -välianimaatioiden kautta tuo kultakaivos on vihdoin saatu kauan toivottuun elokuvamuotoon.

Ammattiurheilua käsittelevän Tuhkimotarina -sarjan ensimmäisen osan löydät tästä.

Voitokkaana rapakon takaa palannut virtuaalipelikenttien kiistaton altavastaajien kuningas oli ensimmäisen arvomitalin karhentamana uutta intoa puhkuen valmis repimään uusia peräaukkoja Battlefield -yhteisön eliittijoukkueille. Menestysreseptin voimin nykyään arvomerkein koristeltu suuri johtajamme Purjo-Liisa muovasi kovaäänisen verbaalisen ulosantinsa avulla viidestä paskahousuvesselistä kivenkovia pysäyttämättömiä katujyriä, jotka pistivät publapeeloja pinoon niin kauan kuin lippaita riitti.

Onko lapsuudenhaaveenasi ollut aina uhanalaisten ja viattomien mielikuvituseläinten kunninahimoinen sekä loputon salametsästys, jossa keräät eksoottisia harvinaisuuksia omaan vastenmieliseen kokoelmaasi? Myöhemmin voit hyvällä omallatunnolla kerskailla muna pystyssä Maunulan ala-asteen pihalla miehisistä saavutuksistasi, jotka lopulta kompensoivat vain omaa epäatleettista olemustasi? Onko sinua aina kiehtonut, kuinka eri eläinlajit vaihtavat taivaalliseen hiippakuntaan vain ja ainoastaan luonnollisten kuolemien kautta, vaikka ihmiset yrittävät parhaansa mukaan niitä pelastaa karulta kohtalolta? Haluatko muutamalla napin painalluksella päästä astumaan julman ja säälimättömän nigerialaisen metsästäjän bambunarusta punottuihin sandaaleihin, joka riistää söpöt ja lutuiset elikot raa'asti elinympäristöstään, tunkee ne fysiikan lakeja uhaten pieneen muovipalloon ilman ravintoa? Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, Pokemon Go on peli juuri sinulle!

VR -hypetyksen, Pokemon GO -spedejen ja flipanneiden immersioaddiktien aikakaudella videopelielokuvat yrittävät nousta pohjamudista Tomb Raider -pyhäinhäväistysrainojen jälkeen, joita katsoaessa tuli äkillinen tarve kusta muuntajaan ja syntyä uudelleen liito-oravana. Hardcore Henry kalastelee Bruce Willisin loputtomiin "vanha eläkeläismulkku tappaa yksin 50 huonosti ampuvaa palkkasoturia" -tyylisiin äksönleffoihin kyllästyneitä katsojia yhdistämällä fps -peleistä tuttua kuvakulmaa järjettömän ja huvittavan rajamailla tasapainottelevaan splätterteurastukseen.

Ensimmäisen viikon siintävän takana haluan kiittää kaikkia lukijoita, toivottavasti nautitte sisällöstä ja palaatte usein. Tein myös muutamia muutoksia Battlefield 3 -postaukseen ja kirjoitin lisää sisältöä, joka kannattaa käydä lukemassa täältä.

Seuraavana olisi vuorossa Hardcore Henry -elokuvan arvostelu, Battlefield 3 -sarjan toinen osa ja toivottavasti ehdin vielä tekemään arvostelun suositusta Pokemon GO -mobiilipelistä.

Kaikki pelaajat lienevät kuulleen sanan "League of Legends" tai "LoL", joko kuumoittuneen nörtin raivoisan "vittu nää omat on paskoja" karjunnan yhteydessä tai vaihtoehtoisesti laajentuneilla pupilleilla ruutua tuijottavan pärinänuoren suusta, jonka tumputusfantasioihin kyseisen pelin naishahmot varmasti sisältyvät. Allekirjoittanutkin joutuu nöyränä myöntämään upottaneensa *sensuroitu* sataa kallisarvoista tuntia lyhyestä elämästään tähän peliin, eikä kykene vielä sanomaan, olisiko sekin aika ollut paremmin käytettyä vaikka kaktusten parittelun seuraamiseen.

Pikkupojan kostea nörttifantasia

Märkien fantasioiden häiritessä jokapäiväistä elämääni pääsin vihdoin kuoriutumaan tärisevästä ihmisrauniosta propellihattuiseksi pikkupojaksi kun Battlefield 3 vihdoin julkaistiin lokakuussa 2011. Tätä peliä odotin sydän jyskyttäen kuin Hakiksen spuge Kelan maksupäivää, mutta yritin siitä huolimatta pysyä skeptisen tyynenä historiaa muistaen, kun pelijulkaisijoiden makoisat lupaukset ovat paljastuneet pelkäksi paskapuheeksi.

Elokuva luo terveen järjen rajoilla roikkuvan tilanteen sille, että se voi sen enempää ajattelematta työntää sormensa minkä tahansa vähemmistön tai yhteisön perseeseen. Kaikille keskaria heiluttaen Sacha Baron Cohen köörinsä tukemana tasapainottelee mukavasti aivotnarikkaan -tyyppisessä toimintakomediassa, joka rynnistää rohkeasti perse edellä puuhun luottaen lajityypin ystävien hyvään makuun. The Brothers Grimsbyn tekijät ovat nähtävästi omaksuneet viisauden sanonnassa "there is no such thing as bad PR" ja näin luoneet sitä mitä elokuvien tulee olla: nautinnollista viihdettä.

Yksinäinen noituri Geralt matkaa paskaisten kylien halki kohdaten vittuilua ja petosta joka käänteessä samalla puhdistaen tikku hanurissa kaunista fantasiamaailmaa sitä syövyttävästä ihmissaastasta sekä tielle osuvista hirviöistä. Kivinaamainen sankarimme katsoo eskonkuvat silmissä kermapersekuninkaallisia ja köyhää roskasakkia läpi sormien käydessään läpi toisiinsakietoutuvia juonikuvioita sekä väistämättömään maailmanloppuun liittyviä tehtäviä. Istu mukavasti tuoliisi ja nauti videopelimaailman Game of Thronesista, lisämausteina mukana on vielä kauniit maisemat, tekemisen runsaus, valintojen seuraukset, koukuttava tarina sekä kaikkien teinipoikien unelmat liittyen väkivaltaan, tisseihin ja kuivaan läppään.

Ensiksi tervetuloa ensimmäiseen blogiini, jossa suoraan sanottuna haistatan vitut peleille ja elokuville, jos ne sen ansaitsevat edes pienissä määrin.

Pikkupojan kostea nörttifantasia

Tietoa minusta

Suositut tekstit

Some

Seuraa

Arkisto

Kävijät