Elokuva luo terveen järjen rajoilla roikkuvan tilanteen sille, että se voi sen enempää ajattelematta työntää sormensa minkä tahansa vähemmistön tai yhteisön perseeseen. Kaikille keskaria heiluttaen Sacha Baron Cohen köörinsä tukemana tasapainottelee mukavasti aivotnarikkaan -tyyppisessä toimintakomediassa, joka rynnistää rohkeasti perse edellä puuhun luottaen lajityypin ystävien hyvään makuun. The Brothers Grimsbyn tekijät ovat nähtävästi omaksuneet viisauden sanonnassa "there is no such thing as bad PR" ja näin luoneet sitä mitä elokuvien tulee olla: nautinnollista viihdettä.
Sacha Baron Cohen jakaa varmasti mielipiteitä rankalla kädellä, monikasvoinen brittinäyttelijä tuo kukkahattutädeille ja hyvän maun asiantuntijoille mieleen nyky-yhteiskunnan paskahousunuoret, jotka seisovat nortti huulessa lähimmän ABC:n pihalla, kun sossun luukulta kerkeävät. Toisille hän on maan päälle laskeutunut goatsehuumorin sekä teabaggausviittauksien messias, joka tuo iloa miljoonille laskeutumalla jopa Maikkarin uutiskevennyksien rutikuivan läpän ohi, komediaelokuvien vaativassa kategoriassa.

Cohenin vanha perheresepti

Perinteisen englantilaisen överijalkapallohuligaanin stereotypiaa raiskaten, Sacha Baron Cohenin esittämä Nobby Butcher asuu onnellisesti pienessä Grimsbyn kalastajakylässä Pohjois-Englannissa lyllerön tyttöystävänsä sekä yhdeksän piripäälapsensa kanssa. Ainoa asia, joka Nobbyn idyllisestä elämästä puuttuu on hänen veljensä Sebastian, jonka seurasta hänet riistettiin lapsena eri adoptioperheeseen. Brittiurpon etsittyään veljeään 28 vuotta, lähtee hän Lontooseen tapaamaan Sebastiania intohimoisen jälleennäkemisen toivossa. MI6:n salaisena agenttina vuosia toiminut kivenkova Sebastian joutuu surkeiden sattumusten sarjan johdosta juoksemaan henkensä edestä raahatessaan idioottiveljeään perässään samalla pelastaen tietenkin maailmaa kauhealta tuholta. Mihin sitä voisi luottaa paremmin, kuin omaan keijoveljeensä, jonka kaikki muumit eivät ole laaksossa?

Aina yhtä mukavan itseironinen pullukka Rebel Wilson, tutulla ja turvallisella Ali-G linjalla jatkava Sacha Baron Cohen sekä positiivisen koomisena yllätyksenä, monista vakavista rooleistaan tunnettu Mark Strong. Nämä kolme kivenkovaa veteraania vetävät kyrpäotsassaläpän pikajunaa sopivalla tahdilla eteenpäin mainioilla suorituksillaan, vaikka välillä ehkä liiankin vauhdikkaasti, kun läpändeeroa heitetään tiskiin nopeammin kuin isoäidin perintörahat. Sivuhahmoista mainittakoon perusvarma Isla Fisher sekä karismaattinen Ian McShane, jotka kumminkin helposti jäävät CohenStrong -parivaljakon mahtavaan varjoon.

"LOL, toi sano dikki :D"

Dialogi jää harmillisesti vain hitusen jälkeen esimerkiksi Avain Pakoon tai Kummisetä tyylisistä elokuvamaailman arvostetuista klassikoista. Ajoittain huomasin laadun vaihtelevan "tää on nii paska, et tää on hyvä" -tyylistä aina "ei saatana mistä nää repii näit juttuja" asti, jälkimmäisen kuitenkin hallitsevan suurinta osaa elokuvasta. Paikoin jopa naseva ja oudosti kekseliäs törky, jota hahmot suustaan päästävät aiheuttaa katsojassa aitoja kuultavissa olevia naurahduksia tai vaihtoehtoisesti hissipojan vertikaaliliikenteen oireita.

Juoni on odotettavasti paperinohut sekä läpinäkyvä, jonka syvyyteen ja johdonmukaisuuteen kykenisi sivistymätön puskakemistikin pahimman dagen efterin vaikutuksen alaisena. Sen tarkoitus on kuitenkin vain kuljettaa elokuvaa eteenpäin pimperovitsistä toiseen. Norsunpilluista cocktailtilaisuuksiin matkaavat veljekset sopivat yhteen kuin isä äitiin ja hetkittäin Nobbyn sekä Sebastianin yhteistä menneisyyttä raottavat flashbackit saavat aikaan reaktion, jossa pahaa-aavistamaton katsoja luulee seuraavansa oikeaa elokuvaa.

Toimintatuutti vauhtiraitaströsselillä

Toimintakomediana itseään mainostava pätkä tuottaa tietyissä kohdissa esimerkiksi ensimmäisen persoonan kuvakulmaa hyväksi käyttäen väkivallalla mässäilevää yhden miehen toimintabalettia, joka rytmittää elokuvaa juuri sopivasti näin välttäen kackelberghuumorin yliannostuksen. Hahmojen lukuisien nokkelien taistelutyylien, kuten bilispallon käärittynä spärdäriin, sekä hidastettujen verivanojen seuraamisen tuottama resepti on omiaan tyydyttämään toimintaleffafanin myllytysmittarin. Vaikka toiminta ei siis olekaan elokuvan sydän, suoriutuu se siitä kunnialla, joskus jopa yllättää.

The Brothers Grimsby on siis elokuva, joka on suunnattu Sacha Baron Cohenin aikaisempien teosten ystäville tai muuten vain korkealaatuisin komedioihin kyllästyneisiin katsojiin. Veljeksiä esittävien Cohenin ja Strongin kemia on hauskempaa katsottavaa kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalit, vaikka muutkin ainekset hipelöivät nauruhermoja. Osuvin vertaus elokuvan huumoriin omasta mielestäni löytyy South Parkista, joka myös saa jeesustelijat sekä moralisoijat huutamaan kuin mummot uunissa.

Summary In English