Pikkupojan kostea nörttifantasia

Märkien fantasioiden häiritessä jokapäiväistä elämääni pääsin vihdoin kuoriutumaan tärisevästä ihmisrauniosta propellihattuiseksi pikkupojaksi kun Battlefield 3 vihdoin julkaistiin lokakuussa 2011. Tätä peliä odotin sydän jyskyttäen kuin Hakiksen spuge Kelan maksupäivää, mutta yritin siitä huolimatta pysyä skeptisen tyynenä historiaa muistaen, kun pelijulkaisijoiden makoisat lupaukset ovat paljastuneet pelkäksi paskapuheeksi.

Publalla noboja frägäillessäni sekä itsekehutaitojen kehittyessä eräs suomalainen randompelaaja oli selkestä huomannut madskillzini ja lähestyi minua päästäkseen mitä todennäköisemmin kysymään menestykseni salaisuutta. Kiinnostus paljastuikin värväyshetkeksi, jossa henkilöllä, jota kutsun tämän artikkelin aikana vaikka Purjo-Liisaksi, oli muutama muu isänmaan taistelija valmiina nostamaan Suomen pienehkölle Battlefieldin kartalle. Minkä sortin energiajuomatärinöissä oleva kyseistä peliä kainalot märkänä hakannut ES-jonne olisi kyseisen tarjouksen ohittanut?

Perkele ku jänskättää

Paskaduunin, polakkien kanssa riitelyn sekä loputtoman kahvinryystön jälkeen raksalta päästyäni kotiin edessä odotti ikioma varmasti jostain perkeleen Tarjoustalon loppuunmyynnistä haettu korituoli ja nestemuotoon taiottu verisuonien tappaja, energiajuoma. Ensimmäiset harjoitukset tietokonepelissä olivat vihdoinkin edessä. Viidesti viikossa, noin neljä tuntia päivässä hakkasimme päätä seinään miettien mihin helvettiin olemme ryhtyneet kun paskaa tuli niskaan joka tuutista hävitessämme kaikille paitsi Tuppukylän ala-asteen erikoisluokan farmiliigajoukkueelle. Siitä huolimatta, että turpaan tuli kuin hipsterille Tuska-festareilla, jatkoimme kikkakakkosten suunnittelemista aamutunneille asti TeamSpeakissa.

Lopulta jossain naksahti, kovatkin nimet joutuivat polvistumaan äärettömän ylivoimamme edessä ja chat täyttyi vähitellen puolalaisista sekä venäläisistä kirosanoista: olimme siis oikeilla jäljillä. Edellämainitun ylivoiman sekä virtuaalipelikentän maineemme seurauksena meihin otettiin yhteyttä Xapso -nimisestä organisaatiosta, jonka edustaja kuolasi peräämme ehdottaen yhteistyötä tulevaisuuden pikselisodissa.

Onnistuneiden neuvottelujen seurauksena kannoimme ylpeästi Xapson Suomen alajaoston virallista tagia, Xapso.fi, ja aloitimme joukkueemme nimen nostamisen Battlefield -yhteisön elektronisen urheilun seuraajien koskemattomille huulille. Seuraavien kuukausien aikana monta turnausvoittoa takana hioimme pelityyliämme, pidimme virallisia kehitys- ja managerointipalavereja eri virkistyslokaatioissa sekä valmistauduimme ensimmäisiin Battlefield 3 -arvokisoihin Ruotsin kuvankauniissa Jönköpingissä Euroopan suurimmassa lanitapahtumassa, Dreamhackissa.

Vanhan, mutta luotettavan mesen kuluneella penkillä istuessani, tappavan tunkkaisen sisäkiertoilman syövyttäessä keuhkojani, mietin itsekseni, että mihin asti sitä ollaan jo tultu, kun pelinimeäni koristavassa Xapson virallisessa pelipaidassa olin matkalla kohti ammattipeliurani ensimmäisiä arvokisoja. Kuin entisajan Viikingit, nuo rautaiset merten kuninkaat, olin viiden urhean maamieheni kanssa astumassa valkoiseen muovinkiiltävään mahtipontiseen taistelualukseen nimeltä "Silja Serenade", joka oli vievä meidät kohtalomme äärelle Ruotsiin, jossa todistaisimme arvomme kaikkivaltiaan yläkerran isännän sekä Battlefield 3 -jumala Tapion edessä.

Botskin toimiessa liikkuvana strategisena tukikohtana, kävimme julman, mutta kunnioitetun kapteenimme Purjo-Liisan johdolla läpi monikerroksiset taistelusuunnitelmat sekä erikoistilanteet ja lähdimme ottamaan sitä perinteistä kuppia viisikymppisten Bingo-mestarien hallitessa tanssilattioita Suomi-humpan raiskatessa korvakäytäviämme.

"vittu tääl on paljon lössii"

Märän unen happy ending