Assembly on Suomen ainoa herran vuodesta 1992 asti järjestetty tietokone-lani-demo-skene-aktiviteetti -tapahtuma, joka on kokoluokassaan Suomen suurin jättäen muut nördekokoukset ylivoimaiseen varjoonsa. Supervakavista peliturnauksista, kryptisistä demokompoista, "tää on tarjoukses, ni sit ostat tän ja saat ton, sikamagee tpaita kaupan päälle ota tosta ole hyvä" -tyylisistä laitevalmistajien standeista, hemaisevista Batteryn promotsirbuloista sekä muista napinrämpytysmestaruuksista muodostuva tapahtuma tuo yhteen nolifereitä Suomen joka kolkasta, niin oldskool-irkkaajia kuin 15 -kesäisiä limudiskonassikoita. 

"Silloin kun olin vielä nuori..."

Tuoreessa muistissa olevat omat kokemukset ovat peräti vuodelta 2005, jotka käsittelevät lähinnä polvet suussa nukkumista muistuttavaa toimintaa Hartwall Areenan paskoilla penkeillä ja koiranunesta herätessä ihmettelyä alitajunnassa häärivästä banaanimiehestä, joka oli töykeästi hyökännyt uneeni. Kävikin ilmi, että penkkirivistöjä oli todella kiertänyt banaaniksi pukeutunut ihminen, joka jakoi aliravituille kukkakepeille elintasoa kohottavia banaaneja, jotta pysyvät jotenkin hengissä seuraavaan 15 tunnin raivoisaan lagitussessioon. Kaikkea sitä nuorena jaksoikaan.

Kultaiset kynäriaddiktiajat ovatkin muuttuneet hieman vuosien varrella Assemblyn siirtyessä pääosin Messukeskuksen kolkkoihin teollisuushalleihin, johon on survottu entistä enemmän ajanvietettä ja järjestäjä- sekä kävijämäärät ovat räjähtäneet nousukiitoon yli 10 vuoden jälkeen. Selkeästi myös laitevalmistajat ovat iskeneet kiinni Assembly suosioon sponsoreiden lukemattomia turnauksia eri peleille, kuten Asuksen CS:GO, G2A:n Dota 2 ja Peliliigan Starcraft II SM kisat ja kaupallista puolta hallitsee mm. Jimm's PC Store latoen tiskiin eri tarjouksia laidasta laitaan, unohtamatta Elisaa, Corsairia, Razeria, Metropoliaa, Logitechia ja niin edelleen. Olin rehellisesti sanottu yllättynyt, että nuoruuden ihastuksestani Assyista oli kasvanut varteenotettava kilpailija kansainvälisillä nörttikesteillä.

Ilman konepaikkaa itse tapahtuman läpikäyneenä Assembly tarjoaa kunnioittetavan määrän eri aktiviteetteja, jos ei välttämättä koko kolmea päivää tahdo altistua veistokerhossa väsätyille omille koneständeille, joita koristaa Pokemon -pehmolelut sekä vanhat perseestä revityt jouluvalot tai välillä falsetissa käyville äänenmurroksen partaalla oleville "saatanan peelo, mitä vittuu, jäbä koodaa salee vitu homo" -huudoille.

"Fiksusti toteutettua massapelaajien viihdettä"

Kyseinen ultimaattigeimeri-codijonnejen ja nipakuusnepamiesten valtaama, videopelaamisen jalolle lajille pyhitetty messuhalli oli rakenteellisesti yllättävän looginen sekä selkeä, josta näki saman tien ettei sen suunnittelun takana ole onneksi ollut se vantaalainen vastavalmistunut siltainsinööri. Tietsikkajonojen väleissä pystyi leveämpikin alan harrastaja liikkumaan pelkäämättä tuuttavansa vaahtosammuttimen kokoisen kersan vikat pärinälimut kalliille "pappa betalar" merkkinäppikselle ja muutenkin koko tilassa oli kunnoitettavan selkät sekä hallitut kulkuväylät.

Lukuisen konepaikkarivistöjen lisäksi hallissa sijaitsi Batteryn sponssaama levytys- sekä chiläxoitumisalue, jossa raskaan sarjan dataajat lepyyttivät säkkituoleissaan modaussettien väsyttämiä käden päässä sijaitsevia ulokkeita kermaisten daamien ympäröimänä tai nukkuivat naama kyseiseen säkkiin upotettuna epäergonomisessa asennossa. Truugeimereiden dayspa -alueen vieressä komeili neljä autenttisen näköistä auton metallikehikkoa ratteineen päivineen, joiden eteen oli kiinnitetty isot näytöt, jossa "iha törkee helppoo, anna ku mä näytän" -miehet pystyivät harrastamaan virtuaalia-autoilua huonolla menestyksellä.

Pelaajien iloksi yhtä kokonaista seinämää koristi Asuksen Republic of Gamer logoin varustettu väriksä standi, jossa kaksi virtuaalipelikenttien timanttijoukkuetta flaidasi milloin minkäkin pelin erävoitosta harmillisen harvojen hurraahuutojen tahi vislausten kannustamina, joka voi tosin johtua huonosta ajoituksesta. Kahden taistelukomppanian keskellä istuivat rautaisen ammattimaisella otteella kaksi intörnäässönalia selostajaa, jotka raportoivat käynnissä olevan pelin kulkua, kuten lanitapahtumissa tapana on.

"Trendi-ihmisten kidutuskammio"

Toinen käytöstä olevista halleista on täysin omistettu tapahtumaan väkisin raahatuille "ens kerral mennää kyl sit kylpylää" -puolisoraukoille, "katos poika millä isi on leikkinyt pienenä kun ei ollut mitään perkeleen smarttifouneja" -perheille tai normaali-ihmisille, jotka ovat muuten vain tulleet yytseilemään hipsteritupsuilla varustettuja nykynuorisolajin edustajia.

Jimm'sin ständistä heiteltiin muodikkaita mustia t-paitoja nälkäiselle yleisölle, erilaisia Oculus Rift -viritelmiä löytyi joka toisesta kojusta, nostalgiafiilareissa pystyi niittaa itselleen kunniaa vanhaa kunnon pöytäjalkapalloa, kaveria sai käydä kyykyttämässä Speden Spelit -tyylisessä valonappipelissä, Asuksen uudenkiiltäviä pelinäyttöjä ja läppäreitä oli kuolaamassa yksi jos toinenkin raketti-insinööri, eri turnausten sekä pelien striimejä oli tarjolla monelta eri kokoiselta ruudulta ja lukemattomia muita yhdistysten, laitevalmistajien, tunnetujen brändien sekä  alueita.

Allekirjoittaneelle tapahtuman ehdoton ygönen oli FIVR:n (Finnish Virtual Reality Association) järjestemä Virtual Reality -kokemus, jossa sateenkaaria paskantava uljas yksisarvinen kirmasi kanssani virtuaalimaailman dominoivassa otteessa elämäni parhaiden kahdeksan minuutin ajan, pahoittelut vaimolle, kakkoseksi jäit.

"Virtuaalitodellisuus, valitsen sinut"

VR -alue valtasi hallin koko toisen laidan kahdeksalla mustalla kopilla, joissa jokaisessa pääsi kerrallaan yksi henkilö mainion HTC Vive:n kanssa kokeilla haluamaansa Steamin VR -peliä tai demoa kahdeksan pitkäntuntuisen minuutin ajan. Itse valitsin VR -neitsyyteni ottajaksi Unreal -pelimoottorilla toteutetun Star Warsin virallisen Trials of Tatooine demon, jossa itse kasarihunksi Han Solo vetää pultit sinun ja luotettavan kumppanisi R2D2:n trollatessa legendaarisen Millenium Falconin korjaustoimenpiteitä ilkeiden Imperiumin kusipäiden lähestyessä.

Kun sain lasit ja kuulokkeet päähäni näkökentässäni vain pimeää, olin jo täysin häkeltynyt immersion vaikutuksesta, kun en edes alkanut miettimään miten vuoroaan odottavat poolopaitaan pukeutuneet suihkurusketuksen asiantuntijat käkättävät kun heilun omassa pikku kopissani kuin hullun mulkku monttu auki ihmetyksestä. Pienen jöpötyksen sisältämä olotila oli sanoinkuvaamaton, kun vanhan tutun Tatooine -planeetan aavikkomaisemat levittäytyivät silmieni edessä ja ikoninen scifialus syöksyi tähdistä pääni päälle laskeutuen hennosti jalkojeni juureen, voin tässä vaiheessa jo myöntää, että olin täysin myyty varsinkin kun reaktioni tapahtumaan oli "ei vittu toi tulee mun päälle".

Demon loppupuolella vankan ystävyyssuhteen solmimana Han Solo ilmoitti, että lutuisella pikku sanelukoneella oli lahja minulle itse mestarilta Luke Skywalkerilta ja käteeni lätkäistiin sininen valomiekka, joka viimeistään iski pikkupoikavaihteen silmään sekä scififanaatikkomoottorin käymään ylikierroksilla.

Surrealistinen fiilinki oli korkealla valkokypäräisten Storm Troopereiden ampuessa punaisia lasersäteitä kohti puolustuskyvyntöntä ystävääni, jolloin jouduin sankarinomaisesti hyppäämään väliin torjuen laserit upouudella valomiekkallani. Olisin varmasti demonstroinut vuosien ajan päässäni suunniteltua säälittävän näköistä toimintakoreografiaa, joka muistuttaisi varmasti enemmän huuruissa olevaa naapurin Keijoa, joka yrittää kiihkeästi lisääntyä ovinupin kanssa, kuin taitavan harmonisilla valomiekkataistelun liikeradoilla sekä niihin soveltuvilla uljailla hienomotorisilla käden toiminnoilla.

Tiesin kuitenkin tästä väistämättömästi seuraavien raikuvien aplodien häiritsevän syventymistäni uuteen rahasyöppööni nimeltä VR, sivuuttaen rakkaan puolisoni, joten päätin epäitsekkäästi jättää tämän kotiolojen riesaksi.

Jos olisin muinoin ymmärtänyt, että älypuhelinkameroiden suht laadukkainen kuvien raiskaaminen jollain perkeleen sovelluksella olisi oikeasti hyvä idea, olisin kepeät 950 eskoa taskussani saman tien hakenut HTC Viven vehkeineen Verkkokaupan 24H kiskalta kolmelta aamuyöllä ja ilmoittanut töihin legitisti maanantaina "on vähä kuumeinen olo". Monet nykymaailman Seiska -lehden kuumat vinkit eli Youtube -starat ovat kanssani samaa mieltä siitä, että todellista virtuaaliolotilaa ei pysty kuvailemaan, se täytyy kokea.

"Mainiota laittoman pienen opiskelijatuen tuhlaamista"

Yhteenvetona tahdon listata muutaman maininnan arvoisen aktiviteetin, koska kaikkea en aio postauksessa käydä läpi. Tarjolla oli siis Elisan järjestämä Drone Racing League, jossa parhaat dronelentäjät ottivat mittaa toisistaan, demoscenen lukuisat kilpailut eri kategorioissa, harrasteturnaukset ammattiturnausten rinnalla, tanssipelejä, lautapelejä, robottisotaa
sekä cd-levyn heittoa, eli siis tekemistä riittää huomattavan monen eri lajin harrastajille sekä niistä kiinnostuneille.

Kuten ammattipeliuraani käsittelevästä Tuhkimotarina -sarjasta käy ilmi, on parin vuoden aikana tullut nähtyä jos jonkinlaista nörttikattilaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, joten väkisin tulee verrattua Assemblyja ehkä osittain epäreilusti esimerkiksi 27 000 kävijän Dreamhackeihin, jotka järjestetään Ruotsissa todennäköisesti rehevällä budjetilla. Osittain tämänkin takia olin rehellisesti sanottuna hieman pettynyt Assemblyjen skaalaan, kun kuulin, että ne on siirretty kokonaan Messukeskukseen, jossa kuitenkin käytössä oli "vain" kaksi messuhallia.

Toisen hallin jakaminen kahtia olisi ehkä tuupanneet kustannuksia niin paljon yli budjetin, että kävijämäärät eivät olisi riittäneet sitä kompensoimaan, joten itselleni tuli mieleen muutaman standin siirtämisen kolmanteen halliin, anniskelu-alueen suunnittelu sinne ja sen yhteyteen esimerkiksi pingis- sekä biljardipöytiä.

Näin tapahtumaan saataisiin houkuteltua kasuaaliharrastajia fyysisen kännis&läpäl -hengessä ottamaan omasta bestiksestä mittaa samalla kun odottaa sitä hektisintä turnausta alkavaksi. Tämän tyyppiset ajanvietteet omasta mielestäni saavuttivat Dreamhackeilla suuren suosion, Cosplay -kisojen sekä kaikille helposti lähestyttävien "kuka lätkäsee makkaraa kärpäslätkällä pisimmälle" -minikilpailujen ohella.

Vaikka itse en konepaikkaa välttämättä hankkisi, niin takaan henkilökohtaisesti että Assemblyilla käyminen on yleisten trendien vastaisesti kiinnostavampaa kuin mikä uimapuku Sara Siepillä on päällä Instagramissa.